Ei väkisin

Olen tässä innostunut lueskelemaan muiden ihmisten blogeja ja olen huomannut että ei minusta ole "kunnolliseksi" blogistiksi millään. Mutta toisaalta ihan sama. Lähinnä itseni takia kirjoittelen näitä asioita tänne silloin kun siltä sattuu tuntumaan, joten tämä on enemmänkin päiväkirja itselleni kuin kunnon blogi.

Parisuhde asiaa

Jopas minä nyt innostuin kirjoittamaan. Johtuu varmaankin siitä että valvoin viime yön ja tarkoitus olisi valvoa iltaan asti jos vaikka saisi rytmiä vähän takaisin kohdalleen. Se myöskin vähentää ennakkosensuuria eli on helpompaa kirjoitella henkilökohtaisemmistakin asioista näköjään. Tajusin myös että koska minulla on blogiin linkki naamakirjassa ja galleriassa, niin se rajoittaa kirjoittamisen aiheita, koska tutut pääsevät halutessaan lukemaan tätä tietäen varsin hyvin kuka minä olen. Mutta onneksi on näitä tilapäisiä mielenhäiriöitä.

Mutta niin tarkoitus olisi valottaa parisuhde elämääni vaikkei sitä juurikaan ole. En nuorempana asiaa kokenut joten olen tavallaan jälkeenjäänyt asian suhteen, mutta kukin taaplaa tyylillään. Ei se vaan nuorempana jotenkin tuntunut ajankohtaiselta asialta. Ensimmäinen kosketukseni asiaan tapahtui vasta viime kesänä ja vaikkei sekään kauaa kestänyt niin se oli silti positiivinen kokemus, koska opin kokemuksesta uusia asioita. Koska olen äärimmäisen huonolla omallatunnolla varustettu (kuten kaikki minut tuntevat varmasti tietävät :P) oli mukava huomata ettei minun kuitenkaan tarvitse tyytyä ihan kehen vaan, vaan joku josta itsekin pidän, saattaa jopa tykätä minusta.

Toinen asia minkä opin on etten ehkä ole ihan vielä valmis vakavaan suhteeseen. Ei sillä että kieltäytyisin sellaisesta jos sellainen vastaan sattuisi. Mutta kun minulla on pelko että saan pakit jos lähestyn vastakkaista sukupuolta (kuten varmasti suurimmalla osalla muistakin), minulla on lisäksi pelko etten saa pakkeja. Nuo kaksi asiaa yhdistettynä eivät ole kovin mairitteleva juttu. En tiedä mistä jälkimmäinen pelko johtuu, mutta enpä sille mitään tässä vaiheessa voikaan. Joko se menee ajan kanssa ohi tai sitten ei ja jos ei mene niin sitten se pitää vain sivuuttaa. Olen kuitenkin optimistinen tulevaisuuden suhteen eikä minulla ole mikään kiire löytää itselleni naista. Luotan siihen että se tapahtuu sitten kun sen aika on. Tällä hetkellä elämä on ihan jees ja näillä mennään. Kadun varmaan tätä postausta vielä myöhemmin, mutta tuskinpa tulen tätä poistamaan.

Nyt voisin iskeä mp3-soittimeen biisejä ja lähteä kävelylle kauniiseen talviseen säähän vielä kun on valoisaa.

Ohhoh

Jopas nyt jotakin. Kirjoitan jo toisena päivänä putkeen tänne jotain. Sitä tämä aamun mukana tuleva tylsyys teettää. Sitten itse asiaan. Eli tavoitteena olisi pitää tipaton tammikuu. Se olisikin ensimmäinen tipaton sen jälkeen kun aloin juomaan (tosin vasta toinen tammikuu aloittamisen jälkeen :P). En usko että tipattomuus tulee olemaan kauhea ongelma, mutta samalla tajusin että sosiaalinen kanssakäyminen luultavasti tulee jäämään hyvin pitkälti koulussa ihmisten näkemiseen. En ole kauheasti ihmisten kanssa aikaa viettänyt selvin päin, mutta toisaalta en koe sitä mitenkään ongelmaksi. Olen huomannut että alkoholiin liittyvät iltamat ja urheilu on ainoita juttuja joissa on kiva hengata ihmisten kanssa. En tiedä oikein mistä se johtuu, koska kuitenkin pidän ihmisistä, mutta en esimerkiksi tykkää kauheasti mistään elokuva-iltamista tai sen sellaisista. Ehkä elokuvia voi katsoa tyttökaverin kanssa joskus (jos joku joskus erehtyy minut huolimaan), mutta en oikein muuten osaa innostua asiasta.

Nyt kun asiaa ajattelen niin pienenä sitä keksi jotenkin enemmän tekemistä kavereitten kanssa kun voi leikkiä pihalla jotain random-leikkejä ja oli tyytyväinen. Mutta kun sitä kasvoi niin kavereiden kanssa tuli vietettyä aikaa lähinnä urheilun parissa eli käytiin pelaamassa jääkiekkoa, jalkapalloa, koripalloa ja jotain muuta, mutta siihen se kavereiden kanssa oleminen oikeastaan jäikin. En ainakaan itse keksi oikein että mitä kavereiden kanssa olisi kiva tehdä ja kun viihdyn kotona yksinkin (Maisan kanssa) ihan hyvin niin ei ole kauheasti motivaatiota edes keksiä tekemistä. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Sinällään sääli että esimerkiksi uusiin ihmisiin on helpompaa tutustua alkoholin vaikutuksen alaisena kuin selvin päin ja suurin osa seinäjoen tutuistakin on tullut juuri tätä kautta. Ja suurinta osaa näkeekin vain näissä merkeissä. Mutta ehkä minä en vain ole loppujen lopuksi sosiaalinen persoona tai jotain. Mutta ei kait siinä mitään niin kauan kuin se ei haittaa itseä. Vaikka kyllähän tässä tietokoneen ääressä aika menee toisaalta aika lahjakkaasti "hukkaan", mutta kun ei parempaakaan tekemistä keksi niin mikäs tässä ollessa.

Tällaista tänään

Noh eipä oo tullu hirveesti kirjoteltua tännekään vaikka alussa oli "kova into" päällä. Ehkä mulla on vaan ennakkosensuuri liian kova tai jotain. Ja yleensä mietin asioita lähinnä unta odotellessa enkä siitä sitten jaksa enää nousta kirjottelemaan tänne mitään. Enkä kyllä kaikesta välttämättä kehtaisikaan kirjoittaa. Eipä minun elämässäni tapahdukaan mitään ihmeellistä, joten sekin rajoittaa kirjoitusten määrää kyllä.

Nyt on jouluaatto vietetty ensimmäistä kertaa yksin ja se oli ihan jees. Ei oo ollu joulufiilis ollenkaan mikä ei välttämättä oo huono juttu. Ei jotenkin jaksa tässä vaiheessa elämää kiinnostua joulusta enää samalla tavalla vaikka hieno juhla toisaalta onkin. Joulukortteja tuli laiteltua joillekin ihmisille ja saman tien tuli hirveä ahdistus niitten ihmisten takia joille en laittanut korttia. Jotenkin vaan aina jos jollekin jotain tekee niin sitten tulee sellainen fiilis että pitäisi tehdä kaikille muillekin sama tai joku saattaa pahastua tai jotain. En tiedä. Ehkä tästä ajatustavasta pitäisi yrittää päästä eroon joskus jos vain keksisi keinon jolla se onnistuisi.

Vielä olisi joulua jäljellä mutta eipä se lupaa kyllä mitään sen erikoisempaa omalle kohalle. Täti kutsui käymään luonaan Eurassa mutta en ole vielä päättäny lähenkö sinne vaiko en. Noh jospa lopetan tältä erää tähän ja jään miettimään katsonko vielä frendejä vai joko lähtisin nukkumaan. Noh jospa sitä jatkossa jaksaisi kirjoitella useamminkin tänne vaikka eipä tätä kukaan varmaan lue niin ihan sama sinällään. Mutta jooh jos lopettais tähän.

Kissat <3

Kissat on ihania. Tänään Maisa päätti tehä mukavasti ja järsi ulkosen kovon piuhan poikki <3 Onneks ei sentään virtapiuhaa eikä saanut itse mitään vahinkoa mutta kovo oli hetken aikaa poissa käytöstä. Onneksi kaupasta löyty uusi piuha niin ei ollut kuin tilapäinen häiriö asian suhteen. Vähän vaan jännittää että mahtaako se uusia temppunsa joskus, koska tulee se kalliiksi ostaa koko ajan uusia johtoja. Kohta baariin ja olo on "happy happy" \o/

Yksinäisyys

Sitten itse asiaan. Olen lueskellut nyytin sivuilta sinkkuudesta ja yksinäisyydestä. En itse koe olevani yksinäinen, mutta samalla moni asioista joita ihmiset toivat esille sattuvat olemaan totta minunkin kohdallani. Voiko ihminen olla yksinäinen vaikkei tunne itseään yksinäiseksi? Vai onko yksinäisyys kiinni siitä miltä ihmisestä itsestään tuntuu? Olenko minäkin oikeasti yksinäinen vaikken sitä itse tiedostakaan? Nyytin sivuilla ihmiset esimerkiksi kertovat että heillä on koulussa kavereita, mutta heillä ei ole ystäviä joiden kanssa viettää aikaa koulun ulkopuolella.

Itse en ole ystävä-ihmisiä vaan luettelen kaikki kavereiksi joten minulla ei ystäviä ole. Kavereita kyllä riittää, mutta havahduin itsekin siihen, etten kuitenkaan vietä kauheasti aikaa kavereiden kanssa koulun ulkopuolella paitsi illanvietoissa joihin yleensä sisältyy alkoholi. Irkissä ja mesessä olen kyllä yhteyksissä kavereihin muutenkin mutta irlissä ei tule kauheasti "hengailtua". Asia ei kyllä minua edes haittaa, mutta se silti pisti miettimään, että voiko minutkin laskea yksinäiseksi. Mutta ehkä se on parempi mennä nyt nukkumaan että heräisi edes jotenkuten ihmisten aikoihin.

Mitähän tästäkin nyt tulee?

Makasinpa sitten sängyssä ja odotin nukkumatin tuloa kun ajatuksiini harhautui kaiken maailman asioita ja idioottimainen ajatus että pitäisi ruveta pitämään omaa blogia. Puolisen tuntia asiaa mietittyäni päätin nousta ylös ja pistää homman alulle tai muuten menisi varmaan koko loppuyö asiaa miettiessä.

Tuskinpa tänne mitään kovin järkevää asiaa tulee, mutta eipä lukijoistakaan ole varmasti runsaudenpulaa joten ihan sama. Pääseepähän kirjoittamaan asioita jotka mietityttävät ja se on välillä terapeuttista. Pilkkuvirheitä tulee olemaan aivan h********i koska en jaksa niitä miettiä ikinä ja muutenki kielioppi tulee varmaan olemaan päin sitä itseään.