Yksinäisyys

Sitten itse asiaan. Olen lueskellut nyytin sivuilta sinkkuudesta ja yksinäisyydestä. En itse koe olevani yksinäinen, mutta samalla moni asioista joita ihmiset toivat esille sattuvat olemaan totta minunkin kohdallani. Voiko ihminen olla yksinäinen vaikkei tunne itseään yksinäiseksi? Vai onko yksinäisyys kiinni siitä miltä ihmisestä itsestään tuntuu? Olenko minäkin oikeasti yksinäinen vaikken sitä itse tiedostakaan? Nyytin sivuilla ihmiset esimerkiksi kertovat että heillä on koulussa kavereita, mutta heillä ei ole ystäviä joiden kanssa viettää aikaa koulun ulkopuolella.

Itse en ole ystävä-ihmisiä vaan luettelen kaikki kavereiksi joten minulla ei ystäviä ole. Kavereita kyllä riittää, mutta havahduin itsekin siihen, etten kuitenkaan vietä kauheasti aikaa kavereiden kanssa koulun ulkopuolella paitsi illanvietoissa joihin yleensä sisältyy alkoholi. Irkissä ja mesessä olen kyllä yhteyksissä kavereihin muutenkin mutta irlissä ei tule kauheasti "hengailtua". Asia ei kyllä minua edes haittaa, mutta se silti pisti miettimään, että voiko minutkin laskea yksinäiseksi. Mutta ehkä se on parempi mennä nyt nukkumaan että heräisi edes jotenkuten ihmisten aikoihin.

Mitähän tästäkin nyt tulee?

Makasinpa sitten sängyssä ja odotin nukkumatin tuloa kun ajatuksiini harhautui kaiken maailman asioita ja idioottimainen ajatus että pitäisi ruveta pitämään omaa blogia. Puolisen tuntia asiaa mietittyäni päätin nousta ylös ja pistää homman alulle tai muuten menisi varmaan koko loppuyö asiaa miettiessä.

Tuskinpa tänne mitään kovin järkevää asiaa tulee, mutta eipä lukijoistakaan ole varmasti runsaudenpulaa joten ihan sama. Pääseepähän kirjoittamaan asioita jotka mietityttävät ja se on välillä terapeuttista. Pilkkuvirheitä tulee olemaan aivan h********i koska en jaksa niitä miettiä ikinä ja muutenki kielioppi tulee varmaan olemaan päin sitä itseään.