Longing for a change

Tää on taas näitä hetkiä. Kun joku kuolee niin sitä rupeaa ajattelemaan omaa elämäänsä ja mitä siinä saa aikaan. Tällä hetkellä taas tuntuu, että tuhlaan elämäni turhuuteen ja haluaisin elämään muutosta, mutta en oikein tiedä mitä haluaisin muuttaa loppujen lopuksi. Sitten itsesääli ja ketutus iskee ja alkaa nakertaa. Kerpele.

End of a chapter

Kävi niinkuin odotettavissa oli ja mummoni siirtyi ajasta ikuisuuteen parin sairaalaviikon jälkeen. Toivottavasti hänellä on nyt parempi olla. Olet minulle kovin rakas <3

Samalla päättyi yksi kappale elämässäni ja seuraava kappale eletään ilman isovanhempia.

Yksinäisyys

Yksinäisyys on jännä juttu. Yksinäinen voi olla huomaamattaan ja yksinäinen voi olla vaikka olisi kavereita. Vaikka kavereitakin olisi, tuskin kukaan heidän kanssaan on koko aikaa, joten jossain välissä jokainen on yksin. Toisilla yksinäisyys kestää pidemmän aikaa ja toisilla lyhyemmän. Ehkäpä yksinäisyys on kuitenkin vain tilapäistä, ainakin osalle meistä. Olen kuitenkin tietoinen, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat koko ajan yksinäisiä ja minun käy kovasti sääliksi heitä. Yksinäisyys on mahdottoman masentava tunne ja varsinkin jos asiat menevät muutenkin pieleen, yksinäisyys voi olla hyvin vaikeata kestää.

Olipas masentava alku tällekin. Normaalisti minulla on koko ajan joko musiikki tai joku tv-sarja pyörimässä koneelta eikä silloin tule ajateltua asioita koska huomio kiinnittyy ainakin jossain määrin kuunteluun. Nyt oli tarkoitukseni tehdä kouluhommia joten laitoin kuulokkeet lepäämään, mutta kun kouluhommien teostakaan ei tullut toistaiseksi mitään, löysin itseni ajattelemasta yksinäisyyttä. Jotenkin vain iski yksinäinen fiilis vaikka itse torjuin parikin mahdollisuutta viettää tätä iltaa kavereitten kanssa. Ei vaan tänään napannut sellainen. En siis periaatteessa kuitenkaan ole yksin, ainakaan koko aikaa. Miksi siis kuitenkin tuntuu yksinäiseltä?

Ehkäpä minä kaipaan jotain muuta seuraa kuin kavereita. Kenties parisuhdetta tai jotain vastaavaa. En ole koskaan kuvitellut kaipaavani parisuhdetta, tosin tuskin kieltäytyisin jos sopiva sellainen vastaan tulisi, mutta mistä sitä tietää jos ihmisellä onkin joku alitajuinen kaipaus olla parisuhteessa, jota kaikki eivät vaan tiedosta. Vai onko jotkut meistä tehty elämään koko elämänsä yksin? En kyllä itse jaksa uskoa tuohon väittämään, mutta mistäs sitä tietää.

Musiikki kuitenkin toimii itselläni ainakin yksinäisyyden poistajana, koska kuuntelitpa miten paskaa musiikkia tahansa, luultavasti keskittyy siihen miten paskaa se on eikä pohtimaan syntyjä syviä. Vaikka välillä asioiden pohtiminenkin on ihan mielenkiintoista, niin kauan kunhan kaikki ei mene päin sitä itseään ja pohtimisen seurauksena on masentuminen. Noh, ehkä tämä masentavuus saa tältä erää riittää. Tällaista tajunnanvirtaa tällä kertaa.

Aion muuten jossain välissä aloittaa blogin englanniksi johon tulee luultavasti täysin samat asiat kuin tännekin. En vielä tiedä milloin jaksan sen aloittaa, mutta luultavasti joku päivä lähitulevaisuudessa. Englanti on vaan niin hieno kieli enkä ainakaan itse sitä pääse niin kauheasti käyttämään paitsi nykyään vähän enemmän naamakirjassa. Mutta kiitoksia tältä erää ja pohtikaa tekin välillä asioita. Se on erittäin valaisevaa välillä.

Call me Mr. Idiot

Päivittelenpä vielä tänne ennen nukkumaanmenoa. Hieno viikonloppu tampereella on takana. Rahaa paloi vähän liikaakin, mutta kenties se oli sen arvoista. Olihan se hienoa nähdä kavereita taas pitkästä aikaa ja tutustua muutamaan uuteenkin ihmiseen. Uusista ihmisistä ei kyllä oikeastaan jäänyt mieleen kuin yksi, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Perjantaina tuli lähdettyä vähän hetken mielijohteesta viimeisellä junalla ja sitten suoraan asemalta baariin. Lauantaina kävimme katsomassa kavereitten bändin keikkaa ja meno oli aika vauhdikasta. Tällaisia reissuja on ollut jo ikävä vaikka ennen ne tapahtuivatkin seinäjoella. Valitettavasti ihmiset hajaantuvat ajan saatossa kuka minnekin, mutta on hienoa, että tällaisiakin reissuja välillä on.

Reissun myötä huomasin myöskin, että jo tavaramerkikseni muodostunut halausvaihe alkaa ilmeisesti olla ohi. Syytä tähän en oikeastaan tiedä, mutta ehkä sillä on jotain tekemistä keväällä/kesällä olleen ihmisinhon kanssa. Onneksi se edes tuntuu vähän kaikonneen. Oli taas mielenkiintoista huomata, että ihmiset jaksavat edelleen avautua minulle, kun joku uusi tuttavuus rupesi avautumaan noin viiden minuutin tuntemisen jälkeen. Noh hänen nimensä ei kylläkään jäänyt päähän , mutta ei kaikkia voi enää muistaa kun ihmisiä on niin paljon.

Jospa lopettelisin tällä kertaa tämän tähän ja lähtisin nukkumaan krapulanrippeet pois. Viikonlopun aikana ehti kertyä univelkaakin kivasti niin luulisi nukuttavan hyvin. Tähän loppuun vielä erään henkilön viikonlopun aikana keksimä elämänviisaus: "Aina on seuraava".

Things are progressing

Jau jau jau. Sainpahan tänään väännettyä esseen aatehistoriaan. Enää tartteis tehä päiväkirja samaiselle kurssille ja sitten olis kesäkurssit minun osalta suoritettuna. Fiilis alkaa olla pikkuhiljaa melko hyvä. Ja viikonloppuna olis tarkotus käydä tampereella kattomassa kavereitten bändiä ja siinä sivussa kavereita :) Sitten vaan päiväkirjan kimppuun jossain välissä ja harjoittelun alkamisen odottelua.

Maybe guitar isn't really my thing

Tutkailinpa muiden kaupunkien kansalaisopistojen tarjontaa ja huomasin, että varsin monessa paikassa on myöskin tarjolla soitinrakennuskursseja, joten jänistin tältä syksyltä ja jätän menemättä kurssille. Ilmoittelin jo kirjastollekin, että olen käytettävissä maanantai-iltaisin joten homma varmistui siinä. Toisaalta mielenkiinto on taas hieman hukassa lähes kaikkea kohtaan, enkä tiedä olisinko jaksanut varsinkaan syksyllä käydä kurssilla muutenkaan.

Muuten elämässäni ei taaskaan ole tapahtunut oikeastaan mitään ihmeellistä. Vieläkin olisi yhden kesäkurssin tehtävät tekemättä ja kävin tänään lainaamassa Thomas Moren Utopian, josta ajattelin esseen vääntää kunhan saisin sen ensin luettua. Mutta pikkuhiljaa deadline lähestyy joten eiköhän se tule hoidettua aikanaan. Toisaalta odotan jo innolla harjoittelua, koska ei tarvitse kouluhommia miettiä puoleen vuoteen, mutta toisaalta taas harjoittelu on opiskeluun verrattuna huomattavasti kurinalaisempaa ja varsinkin alku tulee olemaan varmasti yhtä tuskaa. Noh eiköhän homma lähde sujumaan ajan myötä. Vielä olisi melkein kuukausi lomaa jäljellä ja pitää yrittää nauttia siitä mahdollisimman paljon vaikkakin tämä elämän hukkaan valuminen ottaakin päähän aika ajoin.